tiistai 7. lokakuuta 2014

Jooga

Kun olen kertonut kokemuksistani Sahaja Yogassa, minulta on joskus kysytty, kartanko nykyään kaikkea joogaa. Jotkut ovat miettineet, että ei kai jonkun tavallisen joogatunnin takana ole jotain vastaavaa lahkotouhua.

Ei ei ei.

En kavahda joogaa, eikä joogatuntien takana ole yleensä mitään "lahkotouhua".

Itse harrastan joogaa, niin yksinäni kotona kuin tunneilla. Yin-jooga on mielestäni euforisen ihanaa, astanga on tehnyt hyvää lihaskunnolleni, ja ihan tavallinen hathajooga on antanut valtavasti.

Vuosia sitten osallistuessani Saarijärven joogaopiston kurssille tajusin mielestäni jotakin olennaista joogasta. Jooga on vallankumous. Joogassa ulkoisiin suorituksiin, ulkonäköön ja tuloksiin keskittyvä liikuntakulttuuri ja muukin kulttuuri saa väistyä. Joogassa keskitytään siihen, miltä tuntuu. Hyväksytään se, miltä tuntuu. Kuunnellaan omaa kehoa ja mieltä. Hyväksytään ne. Hyväksytään tämä hetki sellaisena kuin se on, oma harjoitus sellaisena kuin se on, rakkaudella. Jooga on terapiaa.

En väitä, että kaikki joogan harrastajat kokisivat joogan samalla lailla. Minulle itselleni tuo on joogan ydin.

En myöskään väitä, että kaikki Sahaja Yogan harjoittajat olisivat "lahkolaisia". Sahaja Yogaa pystyy varmasti harjoittamaan ihan vain meditaatiotekniikkana, jos meditoi itsekseen ja ehkä käy yhteismeditaatioissa silloin tällöin, eikä koe tarvetta edetä siitä mihinkään sen ihmeellisempään.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Voit lähettää kommenttisi tässä. Julkaisen ne, jos katson aiheelliseksi.